Olen riippuvainen puhelimestani. Myönnän sen. Mutta eikös tie riippuvuudesta paranemiseen ole sen myöntäminen, heh?
Älykännykät valtaa arkea kokoajan. Jokaiselle palvelulle on sovellus, kaikista tulee erilaisia ilmoituksia (ellei niitä kytke pois päältä) ja jokainen värähdys taskussa tarkoittaa jotain, mihin kenties pitäisi reagoida heti.
Minua se stressaa. Koukuttaa, mutta myös stressaa. Kuinka moni myöntää pläräävänsä kännykkää vielä pitkään sen jälkeen kun on aikonut olla nukkumassa? Minä ainakin. Viimeksi eilen olin kymmenen aikoihin ihan valmis nukkumaan, mutta ajattelin olla hetken puhelimella. Yhtäkkiä kello oli 23.30, keho ylikierroksilla, nukkumatista ei tietoakaan ja kello soittamassa reilun kuuden tunnin päästä. Paniikki siitä, ettei taaskaan ehdi nukkua tarpeeksi oli vahvasti läsnä. Haluaisin ihan todella tietää, kuinka paljon älykännykät huonontavat unen laatua - itse saatan unettomina öinä valvoa keskellä yötä esim 1-2 tuntia ja silloinkin helposti plärää puhelinta sen sijaan että yrittäisi rauhoittua uudelleen nukkumaan.
Mitä olen sitten tehnyt asian parantamiseksi?
- Olen vähentänyt lukitusnäytöllä näkyviä ilmoituksia. Siihen tulevat vain whatsapp-viestit, tekstiviestit ja puhelut. Kaikki muut näkyvät vasta kun avaan lukituksen ja ilmoituskeskuksen.
- Olen ottanut turhien sovellusten ilmoitukset pois päältä. Oma kännykkäni värähtää taskussa, vaikka ilmoitukset eivät lukitusnäytölle tulekaan, joten tämä estää tarpeen katsoa kännykkää.
- Pidän puhelinta useimmiten ''älä häiritse'' tilassa. Soitot tulevat läpi kun soittaa kaksi kertaa putkeen, jolloin tiedän että jollain on oikeasti minulle asiaa.
- Tarkoituksellinen kännykätön aika. Minulla on paha tapa räplätä puhelinta esim. sarjoja katsoessa joten olen jättänyt sitä tietoisesti vaikka makkariin laturiin sarjamaratonia pidettäessä. Sama esim. kavereiden kanssa kahvitellessa, jätän usein puhelimen takin taskuun ja katson sitä vain jos on pakko.
- Töissä jätän puhelimen laukkuun/kaappiin ja katson sitä vain tauoilla.
En oikeastaan kaipaa aikaa, jolloin älykännyköitä ei ollut (koska olen niin nuori, että olen saanut ensimmäisen kosketusnäyttöpuhelimeni 15-vuotiaana) mutta rauhaa kaipaan. Aion jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että tulisi oltua ilman kännykkää. Facebookin, snäpin, instan ja jodelin selailukin on rentouttavaa, mutta sille on aikansa ja paikkansa. Aion esimerkiksi ottaa ensi vuodelle tavoitteeksi lukea taas enemmän kirjoja, koska älykännykkä on vienyt nekin! Tosin minulla on bookbeat-sovellus, jolla kuuntelen paljon äänikirjoja, mutta kyllä fyysinen kirja on aina fyysinen kirja.
Mites lukijat, onko kännykkäriippuvaisia vai miten koette oman puhelimen käyttönne?
lauantai 11. marraskuuta 2017
maanantai 28. elokuuta 2017
EPÄONNISTUNUT VAELLUS
Viime vaelluspostauksen lopussa kerroinkin, että minulla ja siskollani oli tarkoitus lähteä vaeltamaan pieni karhunkierros Oulangan kansallispuistossa, Kuusamossa. Sattuneista syistä ei sitten kuitenkaan Kuusamoon päästy lähtemään, ja kun kuitenkin oltiin Irnijärven rannalla asuntovaunuilemassa, päätettiin lähteä n. 3 kilometrin päässä olevalle laavulle paistamaan reissuevääksi tarkoitetut makkarat.
Mukaan saatiin myös pikkuveli, ja reippain mielin lähdettiin matkaan merkittyä reittiä. Maasto oli märkää öisen sateen jälkeen ja lenkkarit kastui aika äkkiä läpi, mutta ei se kauheasti mieltä painanut kun aurinko paistoi.
Parin kilometrin kävelyn jälkeen tultiin aukion laitaan, josta puut oli kaadettu pois eikä saanut selvää mihin reitti oikein jatkuu. Löydettiin yksi reittimerkki keskeltä aukiota, mutta siitäpä ei tiedettykään enää mihin jatkaa! Käveltiin aukion toiselle laidalle saakka, ja kun reitin jatkokohtaa ei suosiolla löytynyt, päätettiin lähteä takasin Irnille. Syötiin siellä aukion keskellä sitten vähän eväitä ja lähdettiin tarpomaan takaisin. :D
Kun pääsimme takaisin, äytiin lopulta paistamassa makkarat järven rannalla olevassa kodassa. :D
Mukaan saatiin myös pikkuveli, ja reippain mielin lähdettiin matkaan merkittyä reittiä. Maasto oli märkää öisen sateen jälkeen ja lenkkarit kastui aika äkkiä läpi, mutta ei se kauheasti mieltä painanut kun aurinko paistoi.
Parin kilometrin kävelyn jälkeen tultiin aukion laitaan, josta puut oli kaadettu pois eikä saanut selvää mihin reitti oikein jatkuu. Löydettiin yksi reittimerkki keskeltä aukiota, mutta siitäpä ei tiedettykään enää mihin jatkaa! Käveltiin aukion toiselle laidalle saakka, ja kun reitin jatkokohtaa ei suosiolla löytynyt, päätettiin lähteä takasin Irnille. Syötiin siellä aukion keskellä sitten vähän eväitä ja lähdettiin tarpomaan takaisin. :D
Kun pääsimme takaisin, äytiin lopulta paistamassa makkarat järven rannalla olevassa kodassa. :D
keskiviikko 16. elokuuta 2017
TILASIN RUOKAA NETISTÄ - Matsmart.fi
Omillani asuessa olen tullut kiinnittäneeksi huomiota kierrätykseen, ekologisuuteen ja ruokahävikin määrään. Voin rintaa röyhistäen sanoa, että minulla menee ruokaa todella vähän roskiin, joten sen suhteen minulle ei ole juuri tarvetta tehdä parannusta. Löysin kuitenkin keinon vaikuttaa tätäkin kautta omaan ekologiseen jalanjälkeeni, kun kuulin Matsmart-sivustosta, joka 'välittää' ruokaa, joka jossain muualla olisi joutunut hävikkiin (=roskiin).
''Matsmart ostaa tuotteita, jotka olisivat muuten päätyneet jätteeksi esimerkiksi uudistuneiden pakkausten tai sesonkituotteiden takia, tai koska niiden parasta ennen -päivämäärä lähenee'' (Lähde: Matsmart.fi)
Kyseessä on ruotsalainen yritys, ja tuotteet ilmeisesti tulevat Ruotsista. Löysin myös vastaavan suomalaisen yrityksen fiksuruoka.fi, jota aion kokeilla seuraavaksi, koska haluan tietysti ensisijaisesti tukea suomalaista työntekoa.
Mitä minä sitten ostin ja paljonko se maksoi?
Näkkileipä Sesam ja Pellavansiemen 150g
5 x 0,20 € = 1 €
Suuret Valkoiset Pavut 400g
0,99 €
ja
Tonnikala, Grillattu Paprika 185g
2 x 1,49 € = 2,98 €
Tomaattimurska 2 x 210 g
2 x 1 € = 2 €
Kahvi, tummapaahto 500 g
5 x 1,98 € = 9,90 €
Ruokaostokset 17,86 €
Määräalennus -3,89 €
Toimituskulut 6,90 €
YHTEENSÄ 24,76 €
Tätä kirjoittaessa on tietysti pakko mainita, että yleensä käytän Lidliä ruokaostoksiin, mutta koska en muista senkään hintoja ulkoa, en osaa ihan suorilta sanoa, kuinka paljon tein voittoa näillä ostoksilla - vai teinkö ollenkaan. 6,90 euron toimitusmaksuun olisi saanut ilmeisesti tilata 20 kilolla tavaraa, mutta minun määräni jäi toki paljon pienemmäksi eli sekin vaikuttaa jo tuotteen kappalehintoihin. Satun kuitenkin vihaamaan kaupassa käymistä, joten maksan ilomielin pelkästään siitä että saan naputella ostokset koriin netissä ja hakea ne muutaman päivän päästä postista. Maksaisin ilomielin jostain kauppakassipalvelusta, mutta ne ei valitettavasti mikään toimita minun kotiovelleni asti. Mutta taisinpa tästä palvelusta löytää tavan vähentää kauppareissujen väliä edes vähän - tai ehkä sieltä jatkossa pitää hakeakin vain tuoretuotteet?
Oletteko te käyttäneet matsmartia, fiksuruokaa tai jotain muuta vastaavaa palvelua?
''Matsmart ostaa tuotteita, jotka olisivat muuten päätyneet jätteeksi esimerkiksi uudistuneiden pakkausten tai sesonkituotteiden takia, tai koska niiden parasta ennen -päivämäärä lähenee'' (Lähde: Matsmart.fi)
Kyseessä on ruotsalainen yritys, ja tuotteet ilmeisesti tulevat Ruotsista. Löysin myös vastaavan suomalaisen yrityksen fiksuruoka.fi, jota aion kokeilla seuraavaksi, koska haluan tietysti ensisijaisesti tukea suomalaista työntekoa.
Mitä minä sitten ostin ja paljonko se maksoi?
5 x 0,20 € = 1 €
0,99 €
ja
Tonnikala, Grillattu Paprika 185g
2 x 1,49 € = 2,98 €
2 x 1 € = 2 €
5 x 1,98 € = 9,90 €
Ruokaostokset 17,86 €
Määräalennus -3,89 €
Toimituskulut 6,90 €
YHTEENSÄ 24,76 €
Tätä kirjoittaessa on tietysti pakko mainita, että yleensä käytän Lidliä ruokaostoksiin, mutta koska en muista senkään hintoja ulkoa, en osaa ihan suorilta sanoa, kuinka paljon tein voittoa näillä ostoksilla - vai teinkö ollenkaan. 6,90 euron toimitusmaksuun olisi saanut ilmeisesti tilata 20 kilolla tavaraa, mutta minun määräni jäi toki paljon pienemmäksi eli sekin vaikuttaa jo tuotteen kappalehintoihin. Satun kuitenkin vihaamaan kaupassa käymistä, joten maksan ilomielin pelkästään siitä että saan naputella ostokset koriin netissä ja hakea ne muutaman päivän päästä postista. Maksaisin ilomielin jostain kauppakassipalvelusta, mutta ne ei valitettavasti mikään toimita minun kotiovelleni asti. Mutta taisinpa tästä palvelusta löytää tavan vähentää kauppareissujen väliä edes vähän - tai ehkä sieltä jatkossa pitää hakeakin vain tuoretuotteet?
Oletteko te käyttäneet matsmartia, fiksuruokaa tai jotain muuta vastaavaa palvelua?
sunnuntai 13. elokuuta 2017
PÄIVÄ VAELTAMASSA - RYTIVAARAN KIERROS
Moikka!
Oon aina tykännyt metsästä ja Tampereella ollesakin tykkään välillä etsiä jonkun puskan missä vaellella päämäärättömästi, kuunnella linnunlaulua ja tutkailla luontoa. Mulle metsään pääsy on melkein elinehto, ja nyt kun oon pohjosessa käymässä (missä sitä riittää silmän kantamattomiin), päätin viedä samoilun seuraavalle levelille ja lähteä päivävaellukselle.
Olin mun siskon kanssa jo aiemmin puhunut Pienestä karhunkierroksesta (ja sinne mennäänkin vajaan viikon päästä), mutta pari kaveria halusi myös vaeltamaan ja otettiin suunnaksi Syötteen Rytivaaran kierros
Kohde valikoitui lähinnä sijainnin (reilu tunnin automatka), pituuden (10 km) ja vaativuuden (ei erityisen vaativa) perusteella. Minun mielestä reittivalinta olikin ihan onnistunut, ja lisäksi sattui tosi nätti päivä! Koko päivän paistoi aurinko, mutta vaaralla kyllä tuuli myös ihan mukavasti niin ei ollut liian kuuma eikä ötököitäkään ollut liikaa.
Reitti lähtee Ukonvaaralta, minne ajetaan pientä hiekkatietä 16 km ja auton voi jättää pienelle aukiolle. Aukiolta laskeudutaan 0,7 km polkua pitkin varsinaiselle reitille.
Lähdettiin kiertämään reittiä niin päin, että kiersimme pidemmän (n. 6 km) pätkän nuotiopaikalle/autiotuvalle, ja tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Ensimmäiset 6 kilometriä oli nimittäin paikoin vähän vaikeakulkuistakin kinttupolkua, kivikkoa ja pientä nousua/laskua. Reitti kulkee pääosin metsässä, suolla ja suon viertä. Pari nättiä lampeakin matkan varrella on. Myös viimeinen kilometri torpalle oli rankka, koska se oli oikeastaan pelkkää nousua.
Rytivaaran torpalla on metsähallituksen rakentama malli 1900-luvun rakennuksista. Siellä on myös lukittu autiotupa jonka voi varata yöpymiseen. Nuotipaikkaa toki voi käyttää kuka vaan ja polttopuut löytyivät paikanpäältä. Pysähdyttiin paikalle paistamaan makkarat, syömään eväitä ja muutenkin lepäilemään.
Viimeinen 4 km reitistä oli helppokulkuista polkua ja meni todella nopeasti. Verrattuna siis siihen, että ensimmäiseen 6 kilometriin meillä meni aikaa 2,5 tuntia ja viimeiseen neljään kilometriin vain reilu tunti.
Kokonaisuutena voin kyllä retkeä Rytivaaralle suositella lämpimästi! En ole todellakaan kokenut vaeltaja eikä kuntoni ole huippuhyvä, mutta hyvin pärjäsin 10 kilometrin kävelyn ihan tavallisilla lenkkareilla. Mitä nyt vesi meinasi lämpimän päivän takia loppua kesken. :D
Ensi viikonloppuna sitten Pieni Karhunkierros Kuusamossa, palaan varmasti oman postauksen voimin siitäkin reissusta!
Oon aina tykännyt metsästä ja Tampereella ollesakin tykkään välillä etsiä jonkun puskan missä vaellella päämäärättömästi, kuunnella linnunlaulua ja tutkailla luontoa. Mulle metsään pääsy on melkein elinehto, ja nyt kun oon pohjosessa käymässä (missä sitä riittää silmän kantamattomiin), päätin viedä samoilun seuraavalle levelille ja lähteä päivävaellukselle.
Olin mun siskon kanssa jo aiemmin puhunut Pienestä karhunkierroksesta (ja sinne mennäänkin vajaan viikon päästä), mutta pari kaveria halusi myös vaeltamaan ja otettiin suunnaksi Syötteen Rytivaaran kierros
Kohde valikoitui lähinnä sijainnin (reilu tunnin automatka), pituuden (10 km) ja vaativuuden (ei erityisen vaativa) perusteella. Minun mielestä reittivalinta olikin ihan onnistunut, ja lisäksi sattui tosi nätti päivä! Koko päivän paistoi aurinko, mutta vaaralla kyllä tuuli myös ihan mukavasti niin ei ollut liian kuuma eikä ötököitäkään ollut liikaa.
Reitti lähtee Ukonvaaralta, minne ajetaan pientä hiekkatietä 16 km ja auton voi jättää pienelle aukiolle. Aukiolta laskeudutaan 0,7 km polkua pitkin varsinaiselle reitille.
Lähdettiin kiertämään reittiä niin päin, että kiersimme pidemmän (n. 6 km) pätkän nuotiopaikalle/autiotuvalle, ja tämä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Ensimmäiset 6 kilometriä oli nimittäin paikoin vähän vaikeakulkuistakin kinttupolkua, kivikkoa ja pientä nousua/laskua. Reitti kulkee pääosin metsässä, suolla ja suon viertä. Pari nättiä lampeakin matkan varrella on. Myös viimeinen kilometri torpalle oli rankka, koska se oli oikeastaan pelkkää nousua.
Rytivaaran torpalla on metsähallituksen rakentama malli 1900-luvun rakennuksista. Siellä on myös lukittu autiotupa jonka voi varata yöpymiseen. Nuotipaikkaa toki voi käyttää kuka vaan ja polttopuut löytyivät paikanpäältä. Pysähdyttiin paikalle paistamaan makkarat, syömään eväitä ja muutenkin lepäilemään.
Viimeinen 4 km reitistä oli helppokulkuista polkua ja meni todella nopeasti. Verrattuna siis siihen, että ensimmäiseen 6 kilometriin meillä meni aikaa 2,5 tuntia ja viimeiseen neljään kilometriin vain reilu tunti.
Kokonaisuutena voin kyllä retkeä Rytivaaralle suositella lämpimästi! En ole todellakaan kokenut vaeltaja eikä kuntoni ole huippuhyvä, mutta hyvin pärjäsin 10 kilometrin kävelyn ihan tavallisilla lenkkareilla. Mitä nyt vesi meinasi lämpimän päivän takia loppua kesken. :D
Ensi viikonloppuna sitten Pieni Karhunkierros Kuusamossa, palaan varmasti oman postauksen voimin siitäkin reissusta!
sunnuntai 6. elokuuta 2017
POSITIIVINEN KOKEMUS VIISAUDENHAMPAAN KIRURGISESTA POISTOSTA
Niinpä, luit otsikon ihan oikein!
TAUSTAA
Reilu viikko sitten minulta leikattiin alhaalta oikelta piiiitkään vaivannut viisaudenhammas vihdoin pois. Asun Tampereella, ja jonot hammaslääkäriin saatika kirurgiseen hampaanpoistoon on aika huomattavat. Kyseinen hammas alkoi oireilla helmikuussa, kun siitä puhkesi pieni kulma näkyviin. Tuolloin siitä otettiin röntgenkuvat ja pääsin leikkausjonoon.
Hammas muistutteli olemassaolostaan pitkin kevättä, mutta ei niin paljoa, etteikö siitä olisi yhdellä buranalla selvitty. Pari viikkoa ennen poistoa suu alkoi kuitenkin olla melkoisen kipeä, ja kun 3 kertaa päivässä otettu burana+panadoli yhdistelmä ei enää purrut kipuun juuri ollenkaan, marssin päivystykseen ja sieltä ulos antibioottikuurin kanssa. Se olikin varmaan ihan hyvä, sillä tulehtuneeseen hampaaseen puudutusaineet eivät kuulemma kunnolla tehoa. Söinkin antibioottia kuurina kolme kertaa päivässä 10 päivää ennen poistoa.
LEIKKAUSPÄIVÄNÄ
Kun kauan odotettu ja pelätty leikkauspäivä sitten koitti, hermoilin aamun kotona ja lähdin hyvissä ajoin etsimään tietäni TAYSin suupolille. Aikani oli klo 12, mutta kutsussa kehotettiin saapumaan paikalle 15 minuuttia ennen varattua aikaa. Olen kuitenkin neuroottinen myöhästymisestä, joten olin paikalla ilmoittautuneena jo 11.10 :D Minulle lähetetyssä kirjeessä käskettiin ottaa särkylääke tuntia ennen toimenpidettä, joten otin sen kun pääsin paikalle.
Muistakaa muuten hermoilusta huolimatta syödä hyvä aamupala, sillä leikkauksen jälkeen piti olla kaksi tuntia syömättä, eikä oikeaa ruokaa muutenkaan samana päivänä enää saa syödä!
HAMPAANPOISTO
Kun kutsu kävi hammaslääkärin huoneeseen, oli jännitys suurimmillaan. Vastassa oli kuitenkin todella mukava hoitaja ja lääkäri, eikä siinä todellakaan alettu suoraan porailemaan ja vääntämään ja kääntämään, vaan sain ihan rauhassa istua alas ja hoitaja kyseli muutamia kysymyksiä. Sain paikan päällä vielä yhden antibiootin, sekä desinfioivaa suuvettä. Näiden jälkeen hammaslääkäri pisti hampaaseen puudutteen. Puudutuspiikki nipisti hiukan, ja koska puudutteessa oli adrenaliinia, sydän alkoi hakata aika lujaa ja kädet tärisivät hieman. Lääkäri kuitenkin vakuutteli tämän olevan normaalia.
Itse poisto kun aloitettiin, en tuntenut kuin hiukan nipistelyä jotain hioessa (? siltä se ainakin kuulosti) ja pientä painetta. Inhottavin osuus olivat ehdottomasti rutinat, jotka hampaanpoistosta syntyi. Lääkäri kuitenkin selitti kokoajan mitä on tekemässä ja millaisia ääniä saattaa kuulua, joten paniikkia ei päässyt syntymään. Itseasiassa kun hän sanoi rupeavansa tikkaamaan, olin hämmästynyt, että joko se hammas otettiin pois! :D en siis tuntenut oikeasti juuri mitään.
Tikkauksen jälkeen makasin vielä hetken paikallani ja hoitaja selitti minulle hoito-ohjeita, sekä lääkäri kirjoitti reseptin antibioottiin ja särkylääkkeisiin. Kaikki ohjeet sain myös kirjallisena mukaan, mikä oli ihan hyvä koska olin niin pöllämystynyt etten olisi varmaan kaikkea muistanut.
POISTON JÄLKEEN
Poiston jälkeiseksi ohjeeksi sain hautoa poskea kylmässä 30 min kerrallaan, sitten 30 min taukoa jne. ja mitä enemmän tätä jaksaa tehdä, sitä vähemmän toki turvotusta. Haudoinkin poskea heti apteekkireissun jälkeen nukkumaanmenoon saakka tuolla syklillä, eikä turvotusta tullut juuri lainkaan. Monikaan ulkopuolinen ei arvannut seuraavina päivinä, että minulta on edes hammas poistettu. Kylmä tuntui auttavan myös kipuun, mutta suosittelen ottamaan kiltisti särkylääkkeitä ohjeen mukaan. Minulle määrättiin särkyyn panacodia ja buranaa, mutta panacodia en lopulta voinut sivuvaikutusten takia syödä.
Eniten minulta on kysytty jälkisäryistä, ja pakkohan se on myöntää että kyllä olin aivan pirun kipeä pari päivää poiston jälkeen. Poistopäivänä otin särkylääkettä jo ennen kuin puudutuksen vaikutus lakkasi, mutta särky oli ihan siedettävä. Monet sanovat, että poiston jälkeinen päivä on pahin, mutta minun mielestäni kolmas päivä leikkauksesta oli pahin. Silloin otin 3 tunnin välein särkylääkettä (vuorotellen buranaa ja panadolia), ja kipu oli silti melkein sietämätöntä. Pureskeltavan ruuan syömisestä oli melko turhaa edes haaveilla, söin aivan kärpäsenkakan kokoisia annoksia ja niitäkin melkein itkua vääntäen. Vielä viikkoakin myöhemmin pureskelu kyllä tuntuu, mutta ei enää niinkään satu. Särkylääkettä söin viikon ohjeiden mukaan, mutta pikkuhiljaa annoksia pudottaen/väliin jättäen.
Sairaslomaa sain poistopäivän, joka oli torstai. Perjantain olin normaalisti harjoittelussa (tilitoimistossa). Jos tekisin fyysistä työtä, olisin luultavasti saanut tuon perjantainkin sairaslomaa.
MITÄ SYÖDÄ POISTON JÄLKEEN
Varasin jääkaappiin juotavaa jogurttia ja mehukeittoa, sekä kaappiin pilttiä ja smoothieta. Näitä söin pari päivää poiston jälkeen, koska pureskelu sattui. En suosittele kovin karkean ruuan syömistä pariin päivään. Lämmintä ruokaa pitää välttää poistopäivä, koska lämpö lisää vuotoriskiä. Seuraavana aamuna söin kyllä sitten jo kaurapuuroa, johon sekoitin niin paljon mehukeittoa että se oli melkein juotavaa. :D Syötävistä voin suositella siis lähinnä ruokia, jotka voi lähinnä vain kaataa kurkusta alas.
Kaikenkaikkiaan poisto oli siis positiivinen kokemus hammaslääkärikammoiselle, vaikka kipuja paranemisvaiheessa olikin melko reippaasti.
TAUSTAA
Reilu viikko sitten minulta leikattiin alhaalta oikelta piiiitkään vaivannut viisaudenhammas vihdoin pois. Asun Tampereella, ja jonot hammaslääkäriin saatika kirurgiseen hampaanpoistoon on aika huomattavat. Kyseinen hammas alkoi oireilla helmikuussa, kun siitä puhkesi pieni kulma näkyviin. Tuolloin siitä otettiin röntgenkuvat ja pääsin leikkausjonoon.
Hammas muistutteli olemassaolostaan pitkin kevättä, mutta ei niin paljoa, etteikö siitä olisi yhdellä buranalla selvitty. Pari viikkoa ennen poistoa suu alkoi kuitenkin olla melkoisen kipeä, ja kun 3 kertaa päivässä otettu burana+panadoli yhdistelmä ei enää purrut kipuun juuri ollenkaan, marssin päivystykseen ja sieltä ulos antibioottikuurin kanssa. Se olikin varmaan ihan hyvä, sillä tulehtuneeseen hampaaseen puudutusaineet eivät kuulemma kunnolla tehoa. Söinkin antibioottia kuurina kolme kertaa päivässä 10 päivää ennen poistoa.
LEIKKAUSPÄIVÄNÄ
Kun kauan odotettu ja pelätty leikkauspäivä sitten koitti, hermoilin aamun kotona ja lähdin hyvissä ajoin etsimään tietäni TAYSin suupolille. Aikani oli klo 12, mutta kutsussa kehotettiin saapumaan paikalle 15 minuuttia ennen varattua aikaa. Olen kuitenkin neuroottinen myöhästymisestä, joten olin paikalla ilmoittautuneena jo 11.10 :D Minulle lähetetyssä kirjeessä käskettiin ottaa särkylääke tuntia ennen toimenpidettä, joten otin sen kun pääsin paikalle.
Muistakaa muuten hermoilusta huolimatta syödä hyvä aamupala, sillä leikkauksen jälkeen piti olla kaksi tuntia syömättä, eikä oikeaa ruokaa muutenkaan samana päivänä enää saa syödä!
HAMPAANPOISTO
Kun kutsu kävi hammaslääkärin huoneeseen, oli jännitys suurimmillaan. Vastassa oli kuitenkin todella mukava hoitaja ja lääkäri, eikä siinä todellakaan alettu suoraan porailemaan ja vääntämään ja kääntämään, vaan sain ihan rauhassa istua alas ja hoitaja kyseli muutamia kysymyksiä. Sain paikan päällä vielä yhden antibiootin, sekä desinfioivaa suuvettä. Näiden jälkeen hammaslääkäri pisti hampaaseen puudutteen. Puudutuspiikki nipisti hiukan, ja koska puudutteessa oli adrenaliinia, sydän alkoi hakata aika lujaa ja kädet tärisivät hieman. Lääkäri kuitenkin vakuutteli tämän olevan normaalia.
Itse poisto kun aloitettiin, en tuntenut kuin hiukan nipistelyä jotain hioessa (? siltä se ainakin kuulosti) ja pientä painetta. Inhottavin osuus olivat ehdottomasti rutinat, jotka hampaanpoistosta syntyi. Lääkäri kuitenkin selitti kokoajan mitä on tekemässä ja millaisia ääniä saattaa kuulua, joten paniikkia ei päässyt syntymään. Itseasiassa kun hän sanoi rupeavansa tikkaamaan, olin hämmästynyt, että joko se hammas otettiin pois! :D en siis tuntenut oikeasti juuri mitään.
Tikkauksen jälkeen makasin vielä hetken paikallani ja hoitaja selitti minulle hoito-ohjeita, sekä lääkäri kirjoitti reseptin antibioottiin ja särkylääkkeisiin. Kaikki ohjeet sain myös kirjallisena mukaan, mikä oli ihan hyvä koska olin niin pöllämystynyt etten olisi varmaan kaikkea muistanut.
POISTON JÄLKEEN
Poiston jälkeiseksi ohjeeksi sain hautoa poskea kylmässä 30 min kerrallaan, sitten 30 min taukoa jne. ja mitä enemmän tätä jaksaa tehdä, sitä vähemmän toki turvotusta. Haudoinkin poskea heti apteekkireissun jälkeen nukkumaanmenoon saakka tuolla syklillä, eikä turvotusta tullut juuri lainkaan. Monikaan ulkopuolinen ei arvannut seuraavina päivinä, että minulta on edes hammas poistettu. Kylmä tuntui auttavan myös kipuun, mutta suosittelen ottamaan kiltisti särkylääkkeitä ohjeen mukaan. Minulle määrättiin särkyyn panacodia ja buranaa, mutta panacodia en lopulta voinut sivuvaikutusten takia syödä.
Eniten minulta on kysytty jälkisäryistä, ja pakkohan se on myöntää että kyllä olin aivan pirun kipeä pari päivää poiston jälkeen. Poistopäivänä otin särkylääkettä jo ennen kuin puudutuksen vaikutus lakkasi, mutta särky oli ihan siedettävä. Monet sanovat, että poiston jälkeinen päivä on pahin, mutta minun mielestäni kolmas päivä leikkauksesta oli pahin. Silloin otin 3 tunnin välein särkylääkettä (vuorotellen buranaa ja panadolia), ja kipu oli silti melkein sietämätöntä. Pureskeltavan ruuan syömisestä oli melko turhaa edes haaveilla, söin aivan kärpäsenkakan kokoisia annoksia ja niitäkin melkein itkua vääntäen. Vielä viikkoakin myöhemmin pureskelu kyllä tuntuu, mutta ei enää niinkään satu. Särkylääkettä söin viikon ohjeiden mukaan, mutta pikkuhiljaa annoksia pudottaen/väliin jättäen.
Sairaslomaa sain poistopäivän, joka oli torstai. Perjantain olin normaalisti harjoittelussa (tilitoimistossa). Jos tekisin fyysistä työtä, olisin luultavasti saanut tuon perjantainkin sairaslomaa.
MITÄ SYÖDÄ POISTON JÄLKEEN
Varasin jääkaappiin juotavaa jogurttia ja mehukeittoa, sekä kaappiin pilttiä ja smoothieta. Näitä söin pari päivää poiston jälkeen, koska pureskelu sattui. En suosittele kovin karkean ruuan syömistä pariin päivään. Lämmintä ruokaa pitää välttää poistopäivä, koska lämpö lisää vuotoriskiä. Seuraavana aamuna söin kyllä sitten jo kaurapuuroa, johon sekoitin niin paljon mehukeittoa että se oli melkein juotavaa. :D Syötävistä voin suositella siis lähinnä ruokia, jotka voi lähinnä vain kaataa kurkusta alas.
Kaikenkaikkiaan poisto oli siis positiivinen kokemus hammaslääkärikammoiselle, vaikka kipuja paranemisvaiheessa olikin melko reippaasti.
lauantai 29. heinäkuuta 2017
Sairaan helpot ja makeat mustikkasuklaamuffinssit
Eilen iltapäivällä iski selittämätön äkkiämakean nälkä ja muistin pakkasessa olevat mustikat jotka pitäis saada syötyä (kiitos äiti vaan pakkasen täydennyksestä..) ja suklaa tunnetusti uppoaa millon vaan. Googlettelin nopeasti muutaman eri ohjeen ja löysinki superhelpon ohjeen jossa ei tarvinnu suunnilleen muuta kun lyödä ainekset yhteen ja taikina vuokiin ja uuniin. Näitä teen uudelleenkin! Suurudenhulluudessani tuplasin löytämäni ohjeen ja nyt mulla on melkein 30 muffinssia kotona. No, hyvä syy kutsua kaverit kahville ensi viikolla. Eli ohjeen voi hyvällä omalla tunnolla vaikka puolittaa pienempää makeannälkää varten.
Ohje:
6 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2-3 rkl tummaa kaakaojauhetta (itse pistin neljä ja se oli liikaa :D)
3-4 dl pakastemustikoita
Rouhittua suklaata (jos haluat)
200 g margariinia/voita
2 kananmunaa
4 dl maitoa
1. Sekoita kuiva-aineet keskenään
2. Lisää kuiva-aineiden sekaan jäiset mustikat ja rouhittu suklaa
3. Sulata margariini/voi ja sekoita se kananmunien ja maidon kanssa samaan kulhoon.
4. Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi ja jaa muffinssivuokiin.
5. Paistaa 200 asteessa n. 15 min
Ohje:
6 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2-3 rkl tummaa kaakaojauhetta (itse pistin neljä ja se oli liikaa :D)
3-4 dl pakastemustikoita
Rouhittua suklaata (jos haluat)
200 g margariinia/voita
2 kananmunaa
4 dl maitoa
1. Sekoita kuiva-aineet keskenään
2. Lisää kuiva-aineiden sekaan jäiset mustikat ja rouhittu suklaa
3. Sulata margariini/voi ja sekoita se kananmunien ja maidon kanssa samaan kulhoon.
4. Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi ja jaa muffinssivuokiin.
5. Paistaa 200 asteessa n. 15 min
tiistai 25. heinäkuuta 2017
Yksin ulkomaille!
Henriikka Rönkkönen, joka on kirjoittanut upean kirjan Mielikuvituspoikaystävä on lanseerannut hienon sanan nimeltä ''Määmatka''. Eli käytännössä, lähdet yksin matkalle ihan vain koska voit ja nautit siitä.
Mä oon tiedostamattani käynyt jo yhdellä ''määmatkalla'' viime kesänä, kun piipahdin yhden yön reissun Tallinnassa yhden Helsingin reissun yhteydessä. Tätä aiemminkin oon haaveillut yksin matkustamisesta jo pidemmän aikaa, mutta en vaan ole uskaltanut ottaa sitä askelta ja lähteä. Tämä Tallinnan reissu kuitenkin osoitti, että minusta vois hyvinkin olla yksin matkustajaksi tulevaisuudessa pidemmällekin reissulle.
Olen aina viihtynyt yksin ja ollut hyvinkin omatoiminen (ja omapäinen) luonteeltani, eli en varmasti ole helpointa matkaseuraa. Ollaan kuitenkin menestyksekkäästi käyty Virpin kanssa yhdistetty Tukholma-Lontoo -reissu ja Jennin kanssa oltiin 10 päivää Kiinassa ilman sen suurempia kinoja. En siis ole aivan untuvikko matkailussa, kun nuokaan reissut ei ole ihan putkeen aina menneet. Lisäksi koen olevani aika reipas ja ongelmanratkaisukykyinen, mikä on matkustellessa aika hyvä taito.
Eli summa summarum: eväät yksinmatkailuun on olemassa, mutta kyse on enemmän ollut uskalluksesta. Ja viimeaikoina myös rahasta, opiskelijan tuloilla kun olen elellyt ja juuri vähän aikaa sitten pääsin sikahintaisesta kämpästä eroon. Mutta nyt vihdoin otin sen askeleen joka mun on pitänyt ottaa jo pitkään - varasin 4 yön reissun Fuerteventuraan! Kipinän tähän sain oikeastaan jo jokin aika sitten, kun puhuin tyttöjen kanssa siitä kuinka matkoille ei ole koskaan hyvä aika, pitää vaan rohkeasti varata reissu ja mennä, kyllä muut asiat järjestyvät sitten aikanaan.
Niinpä minä lähden vähän ennen joulua ottamaan muutamaksi päiväksi aurinkoa Espanjan auringon alle. :) Valikoin tällaisen 'helpon' kohteen koska tämä on vasta toinen kerta ulkomailla yksin. Helpolla tarkoitan sitä, että ko. kohde on suhteellisen turistirysä, eli ongelmien sattuessa on varmasti helppo saada apua. Ja euroopan sisälläkin ollaan, niin ei tarvitse mitään erikoista, sen kun pakkaa passin ja hammasharjan mukaan ja menoksi!
Matkaan toki on vielä aikaa, mutta varmasti tulen kirjoittelemaan mietityttäviä asioita ennen matkaa blogiin ja lisäksi ehkä jotain pakkauksesta ja muista käytännön asioista, lähden nimittäin ensimmäistä kertaa myös pelkillä käsimatkatavaroilla ulkomaille!
(kuvat vuodelta 2015 Kiinasta ja helmikuun 2017 Krakovan reissulta)
Mä oon tiedostamattani käynyt jo yhdellä ''määmatkalla'' viime kesänä, kun piipahdin yhden yön reissun Tallinnassa yhden Helsingin reissun yhteydessä. Tätä aiemminkin oon haaveillut yksin matkustamisesta jo pidemmän aikaa, mutta en vaan ole uskaltanut ottaa sitä askelta ja lähteä. Tämä Tallinnan reissu kuitenkin osoitti, että minusta vois hyvinkin olla yksin matkustajaksi tulevaisuudessa pidemmällekin reissulle.
Eli summa summarum: eväät yksinmatkailuun on olemassa, mutta kyse on enemmän ollut uskalluksesta. Ja viimeaikoina myös rahasta, opiskelijan tuloilla kun olen elellyt ja juuri vähän aikaa sitten pääsin sikahintaisesta kämpästä eroon. Mutta nyt vihdoin otin sen askeleen joka mun on pitänyt ottaa jo pitkään - varasin 4 yön reissun Fuerteventuraan! Kipinän tähän sain oikeastaan jo jokin aika sitten, kun puhuin tyttöjen kanssa siitä kuinka matkoille ei ole koskaan hyvä aika, pitää vaan rohkeasti varata reissu ja mennä, kyllä muut asiat järjestyvät sitten aikanaan.
Matkaan toki on vielä aikaa, mutta varmasti tulen kirjoittelemaan mietityttäviä asioita ennen matkaa blogiin ja lisäksi ehkä jotain pakkauksesta ja muista käytännön asioista, lähden nimittäin ensimmäistä kertaa myös pelkillä käsimatkatavaroilla ulkomaille!
(kuvat vuodelta 2015 Kiinasta ja helmikuun 2017 Krakovan reissulta)
lauantai 22. heinäkuuta 2017
Nyt se iski
Nyt se iski.
Uupumus.
Moni mut tunteva tietää, että mulla on ehkä vähän tapana ottaa kontolleni liikaa tekemistä, ja suunnitella senkin jälkeen vähäinen vapaa-aikani täyteen kaikenlaisia kissanristiäisiä, kavereiden näkemisiä tai sitten keksin yhtäkkiä raivata kämpän konmari metodilla ja siinä sivussa siivota sen lattiasta kattoon.
Toisinsanon - mulla harvoin on tekemisen puutetta.
Tällä hetkellä elän/elin tilannetta, jossa mulla on viimeksi maaliskuussa ollu vapaa viikonloppu, ja viimeisin vapaapäivä minkä muistan, meni muistaakseni joko pakatessa, purkaessa, siivotessa tai jotain muuta elintärkeää muuttoonliittyvää tehdessä. Muuten oon reissaillut ympäri suomea, osallistunut kaikenmaailman kissanristiäisiin, mulla on ollu vieraita, oon muuttanut ja tehnyt niin paljon etten muista puoliakaan. Välillä kun mietin jälkeenpäin sitä määrää asioita mitä oon tehnyt, alkaa ihan itseäkin hengästyttää :D
Mutta nyt on taas tultu niille rajoille, että alkaa oma jaksaminen pistää stoppia tähän kaikkeen höösäämiseen ja juoksemiseen. Oon varsin huono tunnistamaan kehon ja mielen varoitusmerkkejä uupumisen oireista ja tajuan sen vasta sitten kun oon ihan finaalissa ja joka ikinen solu kehossa huutaa lepoa. Nyt huomasin ekat uupumuksen merkit jo kesäkuun lopulla - mikään ei enää kiinnostanut, ei ollut motivaatiota mennä harkkaan (vaikka olin ja olen siitä todella innoissani) ja vapaa-ajalla halusin lähinnä nysvätä karkkipussin kanssa sohvan nurkassa. Kuitenkin thanks to myself, olin suunnitellut aina heinäkuun puoliväliin saakka joka viikonlopulle ohjelmaa, joten oli vaan painettava eteenpäin uupumuksesta huolimatta.
Tänä viikonloppuna (nyt elän siis lauantaita) mulla on ruhtinaalliset 2 päivää vapaata! Ja kuinka ollakaan, aluksi tuntu, että enhän mä yhtään jaksa olla vapaalla ja rentoutua, pakko tehdä asioita! Olin ollut kaksi tuntia hereillä, eli just ja just saanu muutaman kupin kahvia juotua ku mietin jo, että on niiiiiin tylsää ja pakko saada jotain tekemistä. Mutta tääkin on yks mun tapa reagoida väsymykseen - sitä ei saa tuntea, pakko vaan keksiä lisää tekemistä ja painaa menemään tukka putkella joka suuntaan ja suorittaa neljääkymmentä asiaa yhtäaikaa. Pakotin itseni sitten kuitenkin jäämään sohvan nurkkaan ja voi pojat, kuinka oon nauttinu tästä päivästä.
Oon kattonu miljoona jaksoa gleetä, syöny hyvin ja hyvin huonosti (karjalanpaistia ja jälkkäriksi sipsejä), kävin pitkästä aikaa lenkillä mutta en yhtään suorittamassa, vaan ihan liikkumisen ilosta! Makasin sängyssä ja selasin hyvällä omallatunnolla kaikki mehukkaimmat julkaisut äityleistä, katsoin vähän lisää gleetä, tuijotin tunnin turhia youtube-videoita, snäppäilin hassuja juttuja parhaiden kavereiden kanssa ja olin vaan.
Kello on nyt puoli 11, ja ajattelin hakea vielä yhden annoksen jäätelöä ja kattoa jakson tai pari gleetä, koska mä voin. Enkä aio tehdä huomennakaan yhtään mitään.
Uupumus.
Moni mut tunteva tietää, että mulla on ehkä vähän tapana ottaa kontolleni liikaa tekemistä, ja suunnitella senkin jälkeen vähäinen vapaa-aikani täyteen kaikenlaisia kissanristiäisiä, kavereiden näkemisiä tai sitten keksin yhtäkkiä raivata kämpän konmari metodilla ja siinä sivussa siivota sen lattiasta kattoon.
Toisinsanon - mulla harvoin on tekemisen puutetta.
Tällä hetkellä elän/elin tilannetta, jossa mulla on viimeksi maaliskuussa ollu vapaa viikonloppu, ja viimeisin vapaapäivä minkä muistan, meni muistaakseni joko pakatessa, purkaessa, siivotessa tai jotain muuta elintärkeää muuttoonliittyvää tehdessä. Muuten oon reissaillut ympäri suomea, osallistunut kaikenmaailman kissanristiäisiin, mulla on ollu vieraita, oon muuttanut ja tehnyt niin paljon etten muista puoliakaan. Välillä kun mietin jälkeenpäin sitä määrää asioita mitä oon tehnyt, alkaa ihan itseäkin hengästyttää :D
Mutta nyt on taas tultu niille rajoille, että alkaa oma jaksaminen pistää stoppia tähän kaikkeen höösäämiseen ja juoksemiseen. Oon varsin huono tunnistamaan kehon ja mielen varoitusmerkkejä uupumisen oireista ja tajuan sen vasta sitten kun oon ihan finaalissa ja joka ikinen solu kehossa huutaa lepoa. Nyt huomasin ekat uupumuksen merkit jo kesäkuun lopulla - mikään ei enää kiinnostanut, ei ollut motivaatiota mennä harkkaan (vaikka olin ja olen siitä todella innoissani) ja vapaa-ajalla halusin lähinnä nysvätä karkkipussin kanssa sohvan nurkassa. Kuitenkin thanks to myself, olin suunnitellut aina heinäkuun puoliväliin saakka joka viikonlopulle ohjelmaa, joten oli vaan painettava eteenpäin uupumuksesta huolimatta.
Tänä viikonloppuna (nyt elän siis lauantaita) mulla on ruhtinaalliset 2 päivää vapaata! Ja kuinka ollakaan, aluksi tuntu, että enhän mä yhtään jaksa olla vapaalla ja rentoutua, pakko tehdä asioita! Olin ollut kaksi tuntia hereillä, eli just ja just saanu muutaman kupin kahvia juotua ku mietin jo, että on niiiiiin tylsää ja pakko saada jotain tekemistä. Mutta tääkin on yks mun tapa reagoida väsymykseen - sitä ei saa tuntea, pakko vaan keksiä lisää tekemistä ja painaa menemään tukka putkella joka suuntaan ja suorittaa neljääkymmentä asiaa yhtäaikaa. Pakotin itseni sitten kuitenkin jäämään sohvan nurkkaan ja voi pojat, kuinka oon nauttinu tästä päivästä.
Oon kattonu miljoona jaksoa gleetä, syöny hyvin ja hyvin huonosti (karjalanpaistia ja jälkkäriksi sipsejä), kävin pitkästä aikaa lenkillä mutta en yhtään suorittamassa, vaan ihan liikkumisen ilosta! Makasin sängyssä ja selasin hyvällä omallatunnolla kaikki mehukkaimmat julkaisut äityleistä, katsoin vähän lisää gleetä, tuijotin tunnin turhia youtube-videoita, snäppäilin hassuja juttuja parhaiden kavereiden kanssa ja olin vaan.
Kello on nyt puoli 11, ja ajattelin hakea vielä yhden annoksen jäätelöä ja kattoa jakson tai pari gleetä, koska mä voin. Enkä aio tehdä huomennakaan yhtään mitään.
maanantai 6. maaliskuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)