Nyt se iski

Nyt se iski.
Uupumus.

Moni mut tunteva tietää, että mulla on ehkä vähän tapana ottaa kontolleni liikaa tekemistä, ja suunnitella senkin jälkeen vähäinen vapaa-aikani täyteen kaikenlaisia kissanristiäisiä, kavereiden näkemisiä tai sitten keksin yhtäkkiä raivata kämpän konmari metodilla ja siinä sivussa siivota sen lattiasta kattoon.
Toisinsanon - mulla harvoin on tekemisen puutetta.
Tällä hetkellä elän/elin tilannetta, jossa mulla on viimeksi maaliskuussa ollu vapaa viikonloppu, ja viimeisin vapaapäivä minkä muistan, meni muistaakseni joko pakatessa, purkaessa, siivotessa tai jotain muuta elintärkeää muuttoonliittyvää tehdessä. Muuten oon reissaillut ympäri suomea, osallistunut kaikenmaailman kissanristiäisiin, mulla on ollu vieraita, oon muuttanut ja tehnyt niin paljon etten muista puoliakaan. Välillä kun mietin jälkeenpäin sitä määrää asioita mitä oon tehnyt, alkaa ihan itseäkin hengästyttää :D

Mutta nyt on taas tultu niille rajoille, että alkaa oma jaksaminen pistää stoppia tähän kaikkeen höösäämiseen ja juoksemiseen. Oon varsin huono tunnistamaan kehon ja mielen varoitusmerkkejä uupumisen oireista ja tajuan sen vasta sitten kun oon ihan finaalissa ja joka ikinen solu kehossa huutaa lepoa. Nyt huomasin ekat uupumuksen merkit jo kesäkuun lopulla - mikään ei enää kiinnostanut, ei ollut motivaatiota mennä harkkaan (vaikka olin ja olen siitä todella innoissani) ja vapaa-ajalla halusin lähinnä nysvätä karkkipussin kanssa sohvan nurkassa. Kuitenkin thanks to myself, olin suunnitellut aina heinäkuun puoliväliin saakka joka viikonlopulle ohjelmaa, joten oli vaan painettava eteenpäin uupumuksesta huolimatta.

Tänä viikonloppuna (nyt elän siis lauantaita) mulla on ruhtinaalliset 2 päivää vapaata! Ja kuinka ollakaan, aluksi tuntu, että enhän mä yhtään jaksa olla vapaalla ja rentoutua, pakko tehdä asioita! Olin ollut kaksi tuntia hereillä, eli just ja just saanu muutaman kupin kahvia juotua ku mietin jo, että on niiiiiin tylsää ja pakko saada jotain tekemistä. Mutta tääkin on yks mun tapa reagoida väsymykseen - sitä ei saa tuntea, pakko vaan keksiä lisää tekemistä ja painaa menemään tukka putkella joka suuntaan ja suorittaa neljääkymmentä asiaa yhtäaikaa. Pakotin itseni sitten kuitenkin jäämään sohvan nurkkaan ja voi pojat, kuinka oon nauttinu tästä päivästä.

Oon kattonu miljoona jaksoa gleetä, syöny hyvin ja hyvin huonosti (karjalanpaistia ja jälkkäriksi sipsejä), kävin pitkästä aikaa lenkillä mutta en yhtään suorittamassa, vaan ihan liikkumisen ilosta! Makasin sängyssä ja selasin hyvällä omallatunnolla kaikki mehukkaimmat julkaisut äityleistä, katsoin vähän lisää gleetä, tuijotin tunnin turhia youtube-videoita, snäppäilin hassuja juttuja parhaiden kavereiden kanssa ja olin vaan.

Kello on nyt puoli 11, ja ajattelin hakea vielä yhden annoksen jäätelöä ja kattoa jakson tai pari gleetä, koska mä voin. Enkä aio tehdä huomennakaan yhtään mitään.