Sairaan helpot ja makeat mustikkasuklaamuffinssit

Eilen iltapäivällä iski selittämätön äkkiämakean nälkä ja muistin pakkasessa olevat mustikat jotka pitäis saada syötyä (kiitos äiti vaan pakkasen täydennyksestä..) ja suklaa tunnetusti uppoaa millon vaan. Googlettelin nopeasti muutaman eri ohjeen ja löysinki superhelpon ohjeen jossa ei tarvinnu suunnilleen muuta kun lyödä ainekset yhteen ja taikina vuokiin ja uuniin. Näitä teen uudelleenkin! Suurudenhulluudessani tuplasin löytämäni ohjeen ja nyt mulla on melkein 30 muffinssia kotona. No, hyvä syy kutsua kaverit kahville ensi viikolla. Eli ohjeen voi hyvällä omalla tunnolla vaikka puolittaa pienempää makeannälkää varten.

Ohje:

6 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2-3 rkl tummaa kaakaojauhetta (itse pistin neljä ja se oli liikaa :D)
3-4 dl pakastemustikoita
Rouhittua suklaata (jos haluat)

200 g margariinia/voita
2 kananmunaa
4 dl maitoa

1. Sekoita kuiva-aineet keskenään
2. Lisää kuiva-aineiden sekaan jäiset mustikat ja rouhittu suklaa
3. Sulata margariini/voi ja sekoita se kananmunien ja maidon kanssa samaan kulhoon.
4. Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi ja jaa muffinssivuokiin.
5. Paistaa 200 asteessa n. 15 min

Yksin ulkomaille!

Henriikka Rönkkönen, joka on kirjoittanut upean kirjan Mielikuvituspoikaystävä on lanseerannut hienon sanan nimeltä ''Määmatka''. Eli käytännössä, lähdet yksin matkalle ihan vain koska voit ja nautit siitä.

Mä oon tiedostamattani käynyt jo yhdellä ''määmatkalla'' viime kesänä, kun piipahdin yhden yön reissun Tallinnassa yhden Helsingin reissun yhteydessä. Tätä aiemminkin oon haaveillut yksin matkustamisesta jo pidemmän aikaa, mutta en vaan ole uskaltanut ottaa sitä askelta ja lähteä. Tämä Tallinnan reissu kuitenkin osoitti, että minusta vois hyvinkin olla yksin matkustajaksi tulevaisuudessa pidemmällekin reissulle.

Olen aina viihtynyt yksin ja ollut hyvinkin omatoiminen (ja omapäinen) luonteeltani, eli en varmasti ole helpointa matkaseuraa. Ollaan kuitenkin menestyksekkäästi käyty Virpin kanssa yhdistetty Tukholma-Lontoo -reissu ja Jennin kanssa oltiin 10 päivää Kiinassa ilman sen suurempia kinoja. En siis ole aivan untuvikko matkailussa, kun nuokaan reissut ei ole ihan putkeen aina menneet. Lisäksi koen olevani aika reipas ja ongelmanratkaisukykyinen, mikä on matkustellessa aika hyvä taito.

Eli summa summarum: eväät yksinmatkailuun on olemassa, mutta kyse on enemmän ollut uskalluksesta. Ja viimeaikoina myös rahasta, opiskelijan tuloilla kun olen elellyt ja juuri vähän aikaa sitten pääsin sikahintaisesta kämpästä eroon. Mutta nyt vihdoin otin sen askeleen joka mun on pitänyt ottaa jo pitkään - varasin 4 yön reissun Fuerteventuraan! Kipinän tähän sain oikeastaan jo jokin aika sitten, kun puhuin tyttöjen kanssa siitä kuinka matkoille ei ole koskaan hyvä aika, pitää vaan rohkeasti varata reissu ja mennä, kyllä muut asiat järjestyvät sitten aikanaan.

Niinpä minä lähden vähän ennen joulua ottamaan muutamaksi päiväksi aurinkoa Espanjan auringon alle. :) Valikoin tällaisen 'helpon' kohteen koska tämä on vasta toinen kerta ulkomailla yksin. Helpolla tarkoitan sitä, että ko. kohde on suhteellisen turistirysä, eli ongelmien sattuessa on varmasti helppo saada apua. Ja euroopan sisälläkin ollaan, niin ei tarvitse mitään erikoista, sen kun pakkaa passin ja hammasharjan mukaan ja menoksi!

Matkaan toki on vielä aikaa, mutta varmasti tulen kirjoittelemaan mietityttäviä asioita ennen matkaa blogiin ja lisäksi ehkä jotain pakkauksesta ja muista käytännön asioista, lähden nimittäin ensimmäistä kertaa myös pelkillä käsimatkatavaroilla ulkomaille!

(kuvat vuodelta 2015 Kiinasta ja helmikuun 2017 Krakovan reissulta)

Nyt se iski

Nyt se iski.
Uupumus.

Moni mut tunteva tietää, että mulla on ehkä vähän tapana ottaa kontolleni liikaa tekemistä, ja suunnitella senkin jälkeen vähäinen vapaa-aikani täyteen kaikenlaisia kissanristiäisiä, kavereiden näkemisiä tai sitten keksin yhtäkkiä raivata kämpän konmari metodilla ja siinä sivussa siivota sen lattiasta kattoon.
Toisinsanon - mulla harvoin on tekemisen puutetta.
Tällä hetkellä elän/elin tilannetta, jossa mulla on viimeksi maaliskuussa ollu vapaa viikonloppu, ja viimeisin vapaapäivä minkä muistan, meni muistaakseni joko pakatessa, purkaessa, siivotessa tai jotain muuta elintärkeää muuttoonliittyvää tehdessä. Muuten oon reissaillut ympäri suomea, osallistunut kaikenmaailman kissanristiäisiin, mulla on ollu vieraita, oon muuttanut ja tehnyt niin paljon etten muista puoliakaan. Välillä kun mietin jälkeenpäin sitä määrää asioita mitä oon tehnyt, alkaa ihan itseäkin hengästyttää :D

Mutta nyt on taas tultu niille rajoille, että alkaa oma jaksaminen pistää stoppia tähän kaikkeen höösäämiseen ja juoksemiseen. Oon varsin huono tunnistamaan kehon ja mielen varoitusmerkkejä uupumisen oireista ja tajuan sen vasta sitten kun oon ihan finaalissa ja joka ikinen solu kehossa huutaa lepoa. Nyt huomasin ekat uupumuksen merkit jo kesäkuun lopulla - mikään ei enää kiinnostanut, ei ollut motivaatiota mennä harkkaan (vaikka olin ja olen siitä todella innoissani) ja vapaa-ajalla halusin lähinnä nysvätä karkkipussin kanssa sohvan nurkassa. Kuitenkin thanks to myself, olin suunnitellut aina heinäkuun puoliväliin saakka joka viikonlopulle ohjelmaa, joten oli vaan painettava eteenpäin uupumuksesta huolimatta.

Tänä viikonloppuna (nyt elän siis lauantaita) mulla on ruhtinaalliset 2 päivää vapaata! Ja kuinka ollakaan, aluksi tuntu, että enhän mä yhtään jaksa olla vapaalla ja rentoutua, pakko tehdä asioita! Olin ollut kaksi tuntia hereillä, eli just ja just saanu muutaman kupin kahvia juotua ku mietin jo, että on niiiiiin tylsää ja pakko saada jotain tekemistä. Mutta tääkin on yks mun tapa reagoida väsymykseen - sitä ei saa tuntea, pakko vaan keksiä lisää tekemistä ja painaa menemään tukka putkella joka suuntaan ja suorittaa neljääkymmentä asiaa yhtäaikaa. Pakotin itseni sitten kuitenkin jäämään sohvan nurkkaan ja voi pojat, kuinka oon nauttinu tästä päivästä.

Oon kattonu miljoona jaksoa gleetä, syöny hyvin ja hyvin huonosti (karjalanpaistia ja jälkkäriksi sipsejä), kävin pitkästä aikaa lenkillä mutta en yhtään suorittamassa, vaan ihan liikkumisen ilosta! Makasin sängyssä ja selasin hyvällä omallatunnolla kaikki mehukkaimmat julkaisut äityleistä, katsoin vähän lisää gleetä, tuijotin tunnin turhia youtube-videoita, snäppäilin hassuja juttuja parhaiden kavereiden kanssa ja olin vaan.

Kello on nyt puoli 11, ja ajattelin hakea vielä yhden annoksen jäätelöä ja kattoa jakson tai pari gleetä, koska mä voin. Enkä aio tehdä huomennakaan yhtään mitään.