Olen riippuvainen puhelimestani. Myönnän sen. Mutta eikös tie riippuvuudesta paranemiseen ole sen myöntäminen, heh?
Älykännykät valtaa arkea kokoajan. Jokaiselle palvelulle on sovellus, kaikista tulee erilaisia ilmoituksia (ellei niitä kytke pois päältä) ja jokainen värähdys taskussa tarkoittaa jotain, mihin kenties pitäisi reagoida heti.
Minua se stressaa. Koukuttaa, mutta myös stressaa. Kuinka moni myöntää pläräävänsä kännykkää vielä pitkään sen jälkeen kun on aikonut olla nukkumassa? Minä ainakin. Viimeksi eilen olin kymmenen aikoihin ihan valmis nukkumaan, mutta ajattelin olla hetken puhelimella. Yhtäkkiä kello oli 23.30, keho ylikierroksilla, nukkumatista ei tietoakaan ja kello soittamassa reilun kuuden tunnin päästä. Paniikki siitä, ettei taaskaan ehdi nukkua tarpeeksi oli vahvasti läsnä. Haluaisin ihan todella tietää, kuinka paljon älykännykät huonontavat unen laatua - itse saatan unettomina öinä valvoa keskellä yötä esim 1-2 tuntia ja silloinkin helposti plärää puhelinta sen sijaan että yrittäisi rauhoittua uudelleen nukkumaan.
Mitä olen sitten tehnyt asian parantamiseksi?
- Olen vähentänyt lukitusnäytöllä näkyviä ilmoituksia. Siihen tulevat vain whatsapp-viestit, tekstiviestit ja puhelut. Kaikki muut näkyvät vasta kun avaan lukituksen ja ilmoituskeskuksen.
- Olen ottanut turhien sovellusten ilmoitukset pois päältä. Oma kännykkäni värähtää taskussa, vaikka ilmoitukset eivät lukitusnäytölle tulekaan, joten tämä estää tarpeen katsoa kännykkää.
- Pidän puhelinta useimmiten ''älä häiritse'' tilassa. Soitot tulevat läpi kun soittaa kaksi kertaa putkeen, jolloin tiedän että jollain on oikeasti minulle asiaa.
- Tarkoituksellinen kännykätön aika. Minulla on paha tapa räplätä puhelinta esim. sarjoja katsoessa joten olen jättänyt sitä tietoisesti vaikka makkariin laturiin sarjamaratonia pidettäessä. Sama esim. kavereiden kanssa kahvitellessa, jätän usein puhelimen takin taskuun ja katson sitä vain jos on pakko.
- Töissä jätän puhelimen laukkuun/kaappiin ja katson sitä vain tauoilla.
En oikeastaan kaipaa aikaa, jolloin älykännyköitä ei ollut (koska olen niin nuori, että olen saanut ensimmäisen kosketusnäyttöpuhelimeni 15-vuotiaana) mutta rauhaa kaipaan. Aion jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, että tulisi oltua ilman kännykkää. Facebookin, snäpin, instan ja jodelin selailukin on rentouttavaa, mutta sille on aikansa ja paikkansa. Aion esimerkiksi ottaa ensi vuodelle tavoitteeksi lukea taas enemmän kirjoja, koska älykännykkä on vienyt nekin! Tosin minulla on bookbeat-sovellus, jolla kuuntelen paljon äänikirjoja, mutta kyllä fyysinen kirja on aina fyysinen kirja.
Mites lukijat, onko kännykkäriippuvaisia vai miten koette oman puhelimen käyttönne?