En varmasti ole ollut yksin sen tunteen kanssa, että ei lukion 3. vuoden lopullakaan ollut vielä minkäänlaista havaintoa että mitä elämällä haluaa tehdä, mutta kouluun kuitenkin olisi haettava. Osa (kuten minä) päättää pitää välivuoden hausta huolimatta, osa menee opiskelemaan alaa josta ei varmasti edes tiedä että kiinnostaako, kukin tavallaan.
Minulle välivuoden pitäminen oli jo aika pitkään itsestäänselvyys - vedin lukiossa aika tiivistä tahtia koska tein paljon kursseja jotka olivat varsinaisen kouluajan ulkopuolella, olin mukana monenlaisessa toiminnassa ja lukion kakkosvuonna aloitin lisäksi vielä ilta- ja viikonlopputyön. Vuoden hengähdystauko jolloin voisin tehdä ''vain'' töitä kuulosti jo silloin ihanalta ajatukselta ja opettavainen vuosi tämä on ollutkin, monellakin tavalla.
Jos suunnittelet pitäväsi välivuoden, voin lämpimästi suositella että muuta omillesi asumaan. Minulle ainakin omaan kotiin muutto oli jo itsessään sellainen shokki, että jos olisi vielä siihen päälle vielä pitänyt aloittaa koulu, olisin ollut kyllä ihan totaalisen hukassa. Tässä on tietysti vaara, että päädyt eri paikkakunnalle kuin mihin menet opiskelemaan, jolloin muutto vieraaseen kaupunkiin on taas edessä, mutta itselläni näin ei onneksi käynyt ja toisaalta hain vain Tampereelle opiskelemaan koska olen tänne vuodessa niin hyvin kotiutunut.
Jos muutat vieraaseen kaupunkiin, koeta löytää pian uusia ystäviä. Itse en ole tässä vieläkään oikein onnistunut mutta onnekseni minulla oli ja on täällä pari vanhaa kaveria, joille voi soitella jos ja kun yksinäisyys iskee. 600 kilometriä välimatkaa on myös tehokkaasti karsinut kotipaikkakunnan ''ystävistä'' pois ne jotka eivät oikeasti jaksa pitää yhteyttä, mutta ne ystävyyssuhteet jotka ovat säilyneet, ovat entistäkin vahvempia <3
Lisäksi, Hyppää rohkeasti tuntemattomaan. Minulle näitä hyppyjä olivat jo itse muutto ja lisäksi päädyin täysin vahingossa siivoushommista aulapalvelutyöhön, jossa minun piti olla vain 3 kuukautta, joka yllättäen venyikin kahdeksaksi.
Minulle välivuosi on ollut siis aivan ehdottoman positiivinen kokemus: olen oppinut paljon itsestäni ja muista ihmisistä, itsenäistynyt, oppinut luottamaan omiin vaistoihini ja tekemään kipeitäkin ratkaisuja kun on ollut pakko ja saanut kerättyä voimia tulevia kouluvuosia varten, sekä aivan mielettömästi opiskelumotivaatiota!